Kosketusalusta opettaa oppimaan

Kun Iines oli pentu, päätin, että jos en muuhun pysty, niin teen ainakin kolme asiaa paremmin kuin Neron kanssa tuli aikoinaan tehtyä. Päätin että opetan kosketusalustan, leikkimisen ja tuomisen niin hyvin kuin kykenen. Nämä kolme olivat sellaisia asioita, jotka koin itselleni tärkeiksi tulevaisuuden tavoitteita ajatellen, ja joiden puutteellisen opettamisen olin kokenut Neron kanssa haittaavan eniten yhteistä tekemistä. Näiden lisäksi päätin että koulutan perusasioita pitkään, perusteellisesti ja pienissä paloissa pääasiassa naksutellen. Saatan tehdäkin kotosalla pieniä viiden-kymmenen minuutin treenejä parikin kertaa päivässä, jos ei muuta treeniä ole tiedossa. Hitaasti  etenemisessä on sen sijaan ollut hieman haastetta, sillä Iineksen äly välähtää tavallisesti niin nopeasti, että on suuri kiusaus lähteä rynnistämään vauhdilla eri asioissa eteenpäin.

Leikkimisen halusin opettaa siten, että leluilla leikitään vain minun kanssani, ei yksin jossain sadan metrin päässä, ja leikkiminen minun kanssani on parasta mitä koira kuvitella saattaa. Tuomisen suhteen halusin, että Iines tuo kaikenlaista tavaraa käteen, ei esimerkiksi tiputa sitä jalkoihin johonkin puolen metrin päähän. Kosketusalustan puolestaan halusin opettaa niin hyvin, että voisin soveltaa sitä eri tilanteissa ja liikkeissä.

Olemme jumpanneet näitä kaikkia siitä lähtien kun Iines oli pikkuinen pentu. Nyt tilanne on leikkimisen ja tuomisen suhteen aika hieno – Iines tosiaan leikkii leluilla minun kanssani, eikä koe leikkiä leluilla yksinään ilmeisesti edes kovin mielekkääksi, tosin meillä ei edes ole koirille leluja tarjolla sisällä koska sisätiloissa on ainakin periaatteessa tarkoitus rauhoittua. Lisäksi Iines tuo käteen kauniisti kaikenlaisia tavaroita olkkarissa, pihalla, metsässä jne tietäen, että palkaksi se saa taas leikkiä kanssani taisteluleikkejä.

Tuomisen aloitimme siitä, että Iines “räkäisi” lelun edes hiukan minun suuntaani. Sitten nostin hiljalleen kriteeriä kohti kauniimpaa luovutusta, johon tässä tapauksessa riittää se, että esine tuodaan käteen asti. Esineruudussa, johon tämä tuominen hyvin soveltuu, en edelleenkään ota puhdasta luovutusta, vaan otan siellä tuomiset vauhtinoudoilla ja treenaan luovutuksia sitten erikseen.

Leikkiminen minun kanssani ja tuominen tukevat toinen toistaan, ja halusin luoda Iinekselle jo alkajaisiksi sellaisen mielikuvan, että minulle tavaroiden tuonti kannattaa ja on mukavaa koska siitä seuraa aina (taistelu)leikki. Pääasiassa leikimme lelujen kanssa siis taisteluleikkejä, jotka Iines voittaa sataprosenttisesti. Siitä on seurannut se, että se tuo spontaanisti minulle lelun takaisin, koska se haluaa taistella lisää. En olisi tätäkään ymmärtänyt kouluttaa, ellen olisi tehnyt Neron kanssa sitä virhettä että annan sen leikkiä yksin esim. frisbeen kanssa jossakin kaukana minusta. Se leikkii vieläkin mielellään yksin eikä tuo leluja mielellään minulle, koska perusopetuksesta puuttui aikoinaan juuri tämä mielikuvan luominen.

Tie kokonaan uusiin ulottuvuuksiin on puolestaan löytynyt kosketusalustan kautta, joka on kerrassaan upea väline!

Koko tarinahan alkoi siitä, kun päätin, ettei koulutan Iinekselle hyvät agilitykontaktit.  Kontaktien opettamisessa päätin hyödyntää kosketusalustaa, jonka opetinkin Iinekselle heti pienenä pentuna. Käytännössä opetus tapahtui sheippaamalla ja naksuttelemalla ensin yksi tassu alustalle ja sen jälkeen kaksi. Tämän lisäksi jouduin sitten tekemään Iines-spesifiä treenausta, eli pidentämään aikaa sekunnista-kahdesta hiljalleen pidemmäksi, ja voin sanoa että tuo oli kaikkein vaikein osio harjoituksessa, kyseessä kun on yli-innokas oppilas, joka ei mielellään tuhlaisi aikaa turhanpäiväiseen odotteluun 🙂

Tästä olikin sitten lyhyt matka itse kontaktitreeniin, eli laitoin maahan leveän laudankappaleen ja sen päähän kosketusalustan ja ryhdyimme treenaamaan kontaktien alastuloa. Nyt tuo harjoite on laventunut siihen, että meillä on käytössä maxi-pöytä ja puomin alastulo, jonka päässä on sitten kosketusalusta, jos vielä tarpeen. Koska siis olen päättänyt, että tällä kertaa ja tämän koiran kanssa panostan perusasioihin, olemme edelleen  agikontaktien kanssa tuossa vaiheessa ja en tarkoituksella etene, vaikka varmasti jo voisinkin, koko kontaktiesteiden treenaamiseen.

Tarkoitus on nimittäin treenata leijeröinnit, lähestymiskulmat, takaaleikkaukset ja persjätöt tuon rakennelman kanssa kuntoon, ennen kuin otan koko esteen käyttöön. Ja mikä tärkeintä, tavoitteena on myös että koira kykenee ottamaan aina kunnon 2-on-2-off kontaktin, vaikka onkin korkeassa vireessä. Eli hetsaan Iinestä tuolle rakennelmalle jotta se nousee korkeaan vireeseen (paljonhan hän ei hetsausta vaadi koska tavallisimmin koitan laskea sitä virettä alemmas).  Tätä työtä emme ole vielä ehtineet tekemään, koska Iines on agilitystä tällä hetkellä tuumaustauolla, mutta sitten kun jatkamme, jatkamme tästä.

Se missä kaikessa kosketusalustaa sitten voi hyödyntää taitaa olla loputon lista, jossa vain mielikuvitus on rajana.  Nyt olen opettanut alustan avulla tokohypyn (pysähtyminen riittävän etäälle esteestä), merkin (alusta laitetaan noin puolen metrin-metrin päähän merkkitörpöstä), ruudun (alusta lätkäistään ruudun keskelle), eteenmenon (alusta viedään hiljalleen kauemmas ja kauemmas) ja hieman olen kokeillut myös sitä miten alusta toimii suuntien opettamisessa (laitetaan merkistä oikealle/vasemmalle alusta ja pyydetään koira siirtymään sinne suuntakäskyn kera).

Se mikä kosketusalustaa käytettäessä pitää muistaa, on sen häivyttäminen. Itse teen yksinkertaisesti siten, että opetan rauhallisesti uudet asiat pariin kertaan alustan kanssa, sitten alan tehdä toistoja niin että yhdellä tai kahdella kertaa alusta on paikallaan ja seuraavalla ei, järjestystä tilanteen mukaan vaihdellen. Jos haluan helpottaa harjoitusta esimerkiksi vieraassa paikassa tai haluan muuten palata harjoituksessa takaisinpäin, lätkäisen alustan paikalleen helpottamaan tehtävää. Minulla saattaa esimerkiksi olla lätkä sekä merkillä että ruudussa, jos haluan kokeilla onnistuisiko liikkeiden yhdistäminen jne.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kosketusalusta on minusta aivan loistava yksinkertainen väline, jonka avulla kommunikointi koiran kanssa erittäin loogista ja helppoa. Asioita yhdistelemällä ja mielikuvitusta käyttämällä sen rajat ovat melko rajattomat :)!