Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Valitsetko koirasi sen perusteella kuinka äänekkäitä ne ovat? Näin kysyi osittain vitsiksi tarkoitettuna eräs kouluttaja agilityharjoituksissamme, johon osallistuin kahdella koirallani. En valitse, vastasin. Ne kasvavat meillä sellaisiksi.
Olen aina ollut tyytyväinen että koirani kokevat, että ne saavat haukkua. Haukkuminen on minun koirieni tapa kommunikoida kanssani. Jos koirani haukkuu kesken harjoituksen, se on yleensä minulle merkki siitä jotain pitäisi tehdä paremmin. Kuten vaikkapa kouluttaa. Paremmin.
Conference Unleashed 2021 seminaari on parhaillaan käynnissä, ja ensimmäinen luento jonka kuuntelin oli Laura Donaldsonin luento Relationship Unleashed. Laura on vanha tuttavani Leslie McDevittin mentorointiohjelmasta, jossa olimme samaan aikaan vuonna 2017. Olen haastatellut Lauraa Canis-lehteen tekemääni juttuun paimennuksesta, koska hänellä on bordercollieita ja lampaita, ja hän on aivan äärettömän taitava.
Laura on julkaissut Leslien LAT-pelistä (look-at-that) tieteellisen tutkielman, jonka voi lukea tästä. Fanitan Lauraa suuresti. Sanoinko jo, että hän on taitava?
Lauran luento käsitteli vuoropuhelua, jota modernin kouluttamisen tulisi olla. Vuoropuhelussa koiran sallitaan olevan toimija, ei pelkkä objekti, joka toteuttaa ihmisen tekemää koulutussuunnitelmaa.
Lauran mukaan koiran kanssa kommunikoinnin tulisi täyttää merkityksellisen keskustelun kriteerit.
Merkitykselliset keskustelut koostuvat Thibodeauxin (2019) mukaan:
Liian usein kouluttaminen on ihmislähtöistä listaamista koiran käytöksistä, jotka ihminen haluaa joko tukahduttaa tai korvata. Kuten vaikkapa se koiran haukkuminen. Ihmiset tekevät usein koulutuslistoja ja -suunnitelmia kysymättä, onko suunnitelmassa esitetty agenda koiran kannalta tarkoituksenmukainen ja etenkin, tukeeko koulutuslistaus koiran laadukasta elämää? Usein vastaus on valitettavasti se, että koiran elämän kannalta tehdyillä koulutussuunnitelmilla ei ole merkitystä. Suunnitelmissa on usein merkitystä vain ihmisen elämällä.
Useimmilla ihmisillä on vaikeuksia olla henkisesti hiljaa, kun toinen puhuu. Kun toinen puhuu, me ihmiset usein kuuntelemme ja muotoilemme samalla vastausta mielessämme, mutta useinkaan emme kuuntele oppiaksemme. Etenkin koirien kouluttamisessa ihmiset usein kuuntelevat vain vastatakseen, eivät suinkaan oppiakseen.
Lauran mielestä koirien kouluttamisesta pitäisi poistaa käsitteet vaativa tai huomiota hakeva haukkuminen. Koska usein koira joka haukkuu meille, yrittää itseasiassa “puhua“ meille ja hakea kanssamme yhteyttä. Ei koiralla ole montaa muuta keinoa, koska se ei osaa puhua. Haukkuminen on myös koiran tapa etsiä helpotusta hankalalta tuntuvaan tilanteeseen. Se hakee apua ihmisiltä haukkumalla.
Koirat ovat meidän emotionaalisia ja kognitiivisia kumppaneitamme. Kumppanina meidän tulisi välttää toisen kumppanimme vaientamista, vaan sen sijaan meidän tulisi kuunnella heitä tarkemmin ja luoda kumppaniimme luottamuksellinen suhde.
Laura kertoi luentonsa päätteeksi esimerkin asiakkaastaan, joille tuli kotia vaihtava chihuahua. Asiakkaat ottivat yhteyttä Lauraan, koska koira haukkui öisin eivätkä ihmiset saaneet siksi nukuttua. Se lopetti vasta, kun ihmiset ottivat koiran sänkyynsä. Lauran onneksi asiakkaat olivat psykologian opiskelijoita, jotka suhteellisen helposti hoksasivat, että kotia vaihtava koira kokee suurta henkistä stressiä kodin vaihtamisen vuoksi. Ja että koira etsii tukea ja apua ihmisiltä haukkumalla. Kun ihmiset kuulivat koiraansa ja sen hätää paremmin, he pystyivät tukemaan koiraa, osoittamaan sille empatiaa ja ymmärtämään, että toisella elollisella toimijalla, tässä tapauksessa koiralla, on hankala olla. Kun koira sai käydä omistajiensa kanssa tämänkaltaista vuoropuhelua sen sijaan, että se olisi vain pyritty aktiivisesti hiljentämään, haukkuminen loppui.
Lauran sanojen mukaan moni koira yrittää hakea meihin yhteyttä haukkumalla. They Cry For Connection. Ne anelevat meihin yhteyttä ja pyytävät meitä kuuntelemaan. Surullisesti sanottu.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).