Viikko leikkauksesta
Kirjoittaja Mirja Leinikka
01 toukokuu, 2018
Vappuna on kulunut viikko Velin leikkauksesta ja me juhlimme kotona koiraa, joka ei ole kipeä eikä onnu. Viikon aikana on ollut kuitenkin täysi työ pitää pentu tyytyväisenä. Pakastin on jatkuvasti täynnä kongeja, kaapit pursuilevat puruluita, joka päivä treenataan jotakin pientä ja virikkeistetään Veliä ruualla. Lisäksi pentu on päässyt lähes päivittäin autoilemaan. Silti Velillä on valtavat määrät energiaa, jota se ei saa purettua liikunnan rajoittamisen vuoksi mihinkään.
Kotimme keittiössä on kasvattajalta lainattu 80 senttiä korkea aitaus, jonka pohjalle on levitetty jumppamattoja, jotta tassujen alla ei ole liukas laminaatti. Kun Veli ei millään enää tahtoisi jaksaa, se kiertää ympyrää muutaman neliön tilassa kuin eläintarhan stressaantunut leijona, ja hankaa kutisevia olkapäiden arpia aitauksen seiniin. Olen ostanut Velille haavojen suojaksi lasten tiikerikuvioisen paidan. Se saattaa vähentää myös kutinaa, kun ajellut karvat hiljalleen kasvavat takaisin.
Juuri tämä on se syy, miksi koiran ocd on niin pirullinen vaiva. Kun energiaa ja toimintatarmoa täynnä olevaa pentua joudutaan pitämään pakkolevossa pitkään, on koiran hyvinvoinnin ylläpitämisen kanssa tekemistä. Puolivuotiaan pennun tarvetta liikkua ei korvaa mikään muu kuin liike. Olen koirien runsaan liikunnan vahva kannattaja, ja mielestäni eritoten aktiivisen rodun edustajan olisi päästävä liikkumaan ja ulkoilemaan reilusti joka päivä. Muut koiramme saattavat viettää koko päivän kotipihallamme kanssamme pihatöitä puuhaillen, jos kelit vain sen sallivat. Myös Velin pitäisi saada liikkua.
Pentu kasvaa edelleen ja sen takapää on nyt korkeammalla kuin etupää. Sen pitäisi päästä harjoittelemaan miten sen vartalo toimii, miten jalat juostessa asetetaan, ja miten kovasta vauhdista pysähdytään ja käännytään. Kaikkea tätä me joudumme nyt siltä rajoittamaan, kun päivittäiset lenkit ovat vain tarpeiden tekoa kotipihassa. Juttelen Velille päivittäin, että olemme koko ajan yhden päivän lähempänä sitä hetkeä, jolloin se saa taas juosta vapaana metsissä. Lupaan sille, että syyslomallamme se saa juosta pohjoisen tuntureilla ja metsissä niin lujaa kuin sen pitkistä jaloista lähtee. Että seuraavana kesänä sekin pääsee mukaan Norjaan, ja saa juosta Ilon kanssa kahden viikon ajan joka päivä niin paljon, ettei se iltaisin jaksa kuin makeasti nukkua.
Viikon kuluttua Velillä on ensimmäinen Copla-tutkimuksen kontrolliaika. Lääkäri tutkii ja ultraa sen keskellä päivää, arvioi Velin kipua ja fysioterapeutti tekee ensimmäiset jumpat. Veli on sairaalassa päivähoidossa koko päivän, koska minun on oltava töissä. Olen täyttänyt säntillisesti päivittäin kipua arvioivat lomakkeet ja hoitanut pentua ohjeiden mukaan. Leikkauskohtia on kylmätty jäillä, ja olemme yrittäneet rajoittaa myös äkkinäisiä liikkeitä ja hyppimistä. Lääkkeistä on jätetty jo pois opiaatti Tramadol, enää tarvitaan vain tulehduskipulääkettä. Viikon kuluttua kutisevat tikit on poistettu, ja Veli saa kenties luvan liikkua joka päivä viisi minuuttia pidempään.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).